Lapsi ja keijuystävät.
Keijut rakastavat pieniä lapsia ja rakastavat heidän iloisuuttaan ja nauruaan. Monen lapsen näkymättömät ystävät eivät ole vain kuvittelua vaan nuo ystävät ovat todellisia. Fantasia on vain sitä, mitä ei ole vielä oivallettu olevan olemassa. Lapset ovat intuitiivisia, eivätkä järkeile kokemaansa ja viattomuudessaan he ovat puhtaita ja aitoja.
Pikku tyttö, joka poistui maan piiristä kuusi vuotiaana, rakasti keijuja ja niistä tuli hänen ystäviään. Kun hän poistui maasta, nuo keijuystävät tanssivat enkelien kanssa saattaen häntä eteenpäin henkimaailmassa. Moni saattaa ihmetellä, miksi lapsen elämä päättyi noin nuorella iällä. Miksi hänen oli elettävä lyhyt elämä ja kuoltava noin nuorena? Pikku tyttö oli oivaltanut oman jumalaisen alkuperänsä jo varhain.
Todellisuus on sitä, että kun lapsen sielu on päättänyt lähteä ja silloin niin tapahtuu. Ehkä lapsi ei tarvinnut kuin tuon lyhyen ajan oivaltaakseen sielunsa tarvitsemat kokemukset. Lapsi tarjoaa myös vanhemmille lahjan, jonka he ehkä oivaltavat vasta paljon myöhemmin.
On aika muistaa ilo ja viaton hauskanpito, koska ne ovat Luojalle osoitettu kiitollisuuden muoto.
