Maadoittuminen tarkoittaa kehon tasapainottamista luomalla tietoisesti yhteys maahan. Suurimman osan ajasta ihminen oleskelee kehonsa ulkopuolella, ei ole läsnä kehossa. Huomaamattaan ajattelee huomista, työasoita, ongelmiaan ja siellä missä ajatukset ovat, siellä on energiamme. Maadoittumisen tarkoitus on tuoda meidät takaisin kehoon, olemaan läsnä.
Tiedät olevasi vailla maadoitusta, kun kosketuksesi todellisuuteen katoaa ja koet ehkä jotakin seuraavaa: liioittelet ongelmiasi, kuikuttelet kuviteltujen asioiden johdosta, ylidramatisoit asioita, tunnet olosi turvattomaksi, ärtyneeksi, levottomaksi, tai tehottomaksi, pudottelet esineitä, kompastelet jalkoihisi, pyörit ympyrää tai toistat itseäsi ilman mitään syytä, et pyty keskittymään mihinkään ja käytät runsaasti energiaa mutta saat vähän aikaiseksi.
Energiasi lukkiutuu jalkoihisi eikä pääse nousemaan sydämeen tai voit jumittua päähän niin, että et tunne sydänkeskustasi. Yhteys maahan on katkennut. Ehkä yksi syy, miksi kaksi ihmistä ei tule toimeen keskenään tai miksi he eivät ymmärrä toisiaan, on se, että ainakaan toinen ei ole maadoittuneessa tilassa.
Viisain ja tehokkain keino saattaisi olla vanha intiaanien viisaus: “Mene metsään kävelemään.” Lähtemällä kävelylle siirtää energiansa sydämeen ja palauttaa hyvän ilmapiirin välilleen. Tuskin saat ratkaisuja pakottamalla aikaan , mutta kuinka monta hyvää ajatusta saakaan aikaan kävellessään.
