Minua usein kutsutaan “hörhöksi” koska olen yhteydessä näkymättömään maailmaan ja sen olentoihin. Kysytään, kuinka voin todistaa, että noita olentoja on olemassa ja vastaan siihen, että sinäkään et voi todistaa ettei niitä olisi olemassa.
Vaikka et näkisi jotain, se ei tarkoita ettei sitä olisi olemassa. Tämä on vain tapa kieltää henkien ja näkymättömässä maailmassa olevien apulaisten olemassaolo.
Kuitenkin jokainen, joka on kohdannut sellaisen olennon, jota ei järkeilyn avulla voi selittää, voi todeta, että he ovat olemassa ihan kuin hengitys, joka pitää meidät elossa, vaikka et sitä näe.
Tuuli on olemassa, koska tunnet sen ihollasi ja kuulet sen liikuttavan puiden oksia tai soittavan talvisin jäisiä tuulikelloja, kun tuuli liikuttelee jäätyneitä oksia.
Kaikkialla ympärillä ja sisäisesti meissä on olemassa asioita, joita emme näe ja kuitenkin tiedämme niiden olevan olemassa ja yhtä todellista, kuin ruoho jalkojesi alla.
Mitä näkee ja mitä ei – kyse on vain havainnoimisesta, mihin kiinnität huomiosi. Toiset ovat lahjakkaampia astumaan tuohon näkymättömään maailmaan.
Ihminen on aina ollut avoin näkymättömälle maailmalle, mutta vasta viime aikoina tuo kyky on kadotettu – kokea lumottu maailma, joka lapsena oli niin selkeä ja todellinen.
Kun astut tuohon lumottuun maailmaan, se tekee itsensä sinulle näkyväksi ja huomaat, kuinka paljon iloa ja kauneutta se tuo sinulle – sinua odotetaan ja toivotetaan tervetulleeksi jakamaan tuo maailma.
Astu sisään ja nyt elämästä tulee hauskaa – mielenkiintoista – kuulet puiden puhuvan – kukkien – pilvien ja tuulen kuiskivan salaisuuksiaan …
