Olipa kerran aika, jolloin Hengellä oli suuri ongelma.

Näytti olevan sota käynnissä. Tuntui olevan käynnissä sota, johon enkelit olivat osallisia ja tietty enkeli ei pitänyt Hengen tavasta hoitaa asioita.

Kuulostaako tämä sotiminen Hengen tavasta toimia ja hoitaa asioita vai ihmisen ?

Tarina jatkuu. Lopulta, koska sota tuntui vain pahenevan, kapinallinen nimeltä Lusifer, heitettiin taivaasta ( tai miksi sitä kutsut) ja hän joutuu Maahan. Tietenkin hän ottaa seuraajansa mukaan ja menee maan alle.  Nyt hänellä on sarvet ja häntä ja kaiken lisäksi hän sylkee tulta ja seuraajista tulee Langenneita Enkeleitä.

Kuulostaako tämä Hengen tavalta toimia?  Ei. Se kuulostaa pikemminkin, kuin lasten sadulta, joka personoi jumaluuden ja jolla massoja voidaan kontrolloida.

Sodat ovat tapa, jolla ihmiskunta toimii. Ei Henki. Sota Taivaassa? Tarina on äärimmäinen jumaluuden personoiva tarina. Ihmiset luovat rangaistusta, tuomiota, draamaa ja asettavat sen kaiken Hengen tekemäksi.

Jos olet vähänkään henkisesti valveilla, tiedät, että tarina kuvastaa ihmisen persoonaa, ei suinkaan Hengen.

Tarina jatkuu.. Mitä jos tuo Lusifer = Valon tuoja – oletkin sinä – toit tietoisuuden valoa maahan, kristallin kirkasta selkeää tietoisuutta?

Tarinat on hyvä lukea uudella ja laajemmalla tavalla. Niin paljon on jäänyt pelkojen peittämäksi.

Rita no 291