Surua voi nousta monesta elämän tilanteesta, mutta oivalla ettei mikään tila ole ikuinen
Suuren surun kohtaamisessa voi aluksi kokea olevansa shokissa ja kieltää kaiken tapahtuneen. Vihaa saattaa myös nousta “lähtenyttä” kohtaan ja kokee tulleensa hylätyksi – Suremisen ympyrä kulkee kieltämisestä vihaan vaihtokauppaan ja masennuksesta hyväksyntään. Nuo tunteet tulevat ja menevät ja on tärkeää todella sallia itsensä tuntea ne, hyväksyä ne ja sallia niiden virrata..
Suremisen prosessissa voi huomata olevansa haluton päästämään irti tuskasta ja kivusta, koska pelkää antavansa sen ihmisen tai asian jonka on menettänyt, lopullisesti mennä. Voi myös vastustaa omaan eheytymistään kokien, ettei ole uskollinen tai antaa liian helpolla periksi.
Vaikka joku on poistunut elämästäsi rakkauden olemus, joka välillännen oli, on aina kanssasi. Kaikki muistot kulkevat mukanasi, kun surun tuska vähitellen haihtuu ja saa uuden muodon ja palaat taas mukaan elämän tanssiin
Luota siihen, että ajan, kärsivällisyyden, myötätunnon avulla saavutat ja löydät jälleen oman keskuksesi ja tasapainon.
