Kun tunnet olosi yksinäiseksi, olet kadottanut yhteyden oman sielusi kanssa. Koet olevasi erossa kokonaisuudesta – sinusta itsestäsi. Yksinäisyyden tunne tulee siitä, että koet olevasi erossa kaikesta, erossa koko maailmasta, mutta tosiasia on, että et voi olla erossa itsestäsi sen paremmin, kuin kala voisi olla erossa vedestä, jossa se ui.
Jos tarkastelet rajoja, joita luot itsellesi, et voi tarkasti sanoa, missä ihosi loppuu ja ilma ympärilläsi alkaa. Ilma vaikuttaa ihoosi koko ajan. Kun ilma on kuivaa, ihostasi tulee kuiva ja kun ilmassa on kosteutta, se vaikuttaa sinun ihoosi.
Samoin pystytkö kuvaamaan sinun ja toisen ihmisen välisen eron? Jaat koko ajan saman tilan toisten ihmisten kanssa, luonnossa olevien lukemattomien olentojen ja kasvien kanssa ja usein “poimit” heidän energiaansa, voit tuntea sen, mitä he tuntevat vaikka et tee sitä tarkoituksella – sinä vain tunnet energiat.
Kellut samassa energiameressä muiden kanssa, samassa elämän voiman virtauksessa. Tuo elämän voima on myös osa sinua. Kun yksinäisyys on väliaikaista pohjautuen siihen, että et tiedä, mistä sinut on muodostettu, tämä ehkä saa sinut tutkimaan lähemmin omaa todellisuuttasi.
Voisit sallia itsesi tuntea tuota ympärilläsi olevaa näkymätöntä maailmaa, joka ei ole kiinteää vaan nestemäistä ja huomaat, että et koskaan ole yksin. Ympärilläsi tapahtuu koko ajan energian liikettä, jota nuo näkymättämän maailman asukkaat liikuttavat.
